Huvittavaa. Käyn itsekin joskus katsomassa, onkohan täällä mitään, tietenkin kommentteja, mutta miten olisi kommentteja, kun ei ole kirjoitustakaan. Ja koko blogi on haudattu.

Tämä edustaa sellaista tunnemaailma- osastoa, alitajuntaa ja se ego-blogi on muualla. Siihen on hyvä syy. Lukijoissani on liian lähellä vaikuttavia ihmisiä, joiden en suin surminkaan haluaisi tietävän, kuka olen, oikeasti. Tavis olen kyllä, mutta ei sitä naapurilleen tai työn kautta tutulle viitsi ihan sisimpiään paljastaa. Kun on ollut tilanteessa, jossa tulee täysin tyrmätyksi, tulee varovaiseksi. Muuten ihan sama, inhimillistähän on ihmisyys. Valitettavasti joillekin se on ase.

Onneksi maailmaan mahtuu helmiä, sellaisia mukavia ja tunteikkaita ihmisiä. Eilen tapasin yhden sellaisen, oli kivaa. Muutama tunti vierähti nopsaan jutellessa.