Mitähän sitä tuli viimeksi kirjoitettuakaan.. suunnitelmia, toiveita. Vuosi oli 2010. Ei se turhaa haaveilua ollutkaan. Pidin kahden kuukauden kesäloman, josta vietin yli  3 viikkoa yhteensä erämaassa Lapissa, yksin eräkämpässä tunturissa, kultaa kaivamassa ja vaelluksella kaverin kanssa. Sain hirveästi itseluottamusta, lepoa ja voimaa, kun tein vaan mitä huvitti. Kotijoukoille kiitokseksi mainittakoon, että kotityöt ovat jääneet heidän niskoilleen enimmäkseen keväästä asti ja ihan kohtuullisesti ovat vastuunsa kantaneet. Totta kai se on hävettänyt, että äitee vaan huitelee maalimalla ja ukko ja lapset huolehtii kodista. No, viikonloppuisin sitten on mun vuoro.

Mutta siis suoritin lisäopinnot loppuun, tein päätöksiä ja perustin yrityksen, joka pyörii jo täysillä, vakityöstä jäin virkavapaalle. Ja on kyllä mukavan leppoisaa, jopa niin leppoisaa, että välillä ihan miettii, onko tämä työtä lainkaan. Kun saa nukkua tarpeeksi näin pimeän aikaan, se normaali väsymys ja jaksamattomuus on poissa. Oman päivän saa suunnitella kuten haluaa, usein päivä alkaa vasta iltapäivällä. Käyn levollisesti kahvilassa tai kävelyllä tauoilla, ei ole kiirettä. Totta kai töitäkin saa tehdä paljon, mutta en koe sitä rasitteena, kuten joskus kaikki päivätyöhön liittyvä ylimääräinen sähellys oli.

Miten se oli; olla oman itsensä herra, sitä kai tämä nyt on Kannattaa yrittää, kannattaa irtautua tavanomaisista kuvioista, tehdä pitkän ajan suunnitelmia, hakea rohkaisua ja ennen kaikkea toteuttaa ne unelmat!  Välillä pelottaa, miten käy, mutta se kuuluu asiaan. Siitä pääsee yli.