TULEVAISUUDEN MUISTELU
Stakes: Verkostodialogit
1. Vuosi on kulunut ja asiat ovat nyt aika hyvin. Miten ne Sinun kannaltasi ovat? Mikä sinua erityisesti ilahduttaa?
Ensimmäinen kysymys vie tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen "mennään", jotta voitaisiin tarkastella niitä tekoja ja sitä tukea, jotka mahdollistavat tilanteen helpottumisen - ja tehdä niistä koostettu suunnitelma. Nimenomaan hyvään tulevaisuuteen mennään, jotta tilanteen huojentuminen valaisisi nykyhetkeä sen sijaan, että nykyhuolet varjostaisivat tulevaisuuden miettimistä. Vaikka tarkastelun kuviteltu nykyhetki on asetettu tulevaisuuteen, asianosaiset itse asiassa pohtivat ääneen tämänpäiväisiä ajatuksiaan, toiveitaan ja huoliaan, tulevaisuudesta.
2. Mikä mahdollisti myönteisen kehityksen? Mitä sinä teit sen, mistä sait tukea, keneltä ja millaista?
Toinen kysymys kartoittaa omakohtaisia tekoja ja koettua tukea. Sillä pyritään edesauttamaan omakohtaisen toiminnallisen näkökulman hahmottamista ja vastuunottoa. Ennakointidialogeissa koetetaan edesauttaa toimintaan sitoutumista omakohtaisen uskottavuuden sekä julkisuuden kautta. Jos asianosaiset eivät itse usko huolia huojentaviin tekoihin, he tuskin niitä toteuttavat.
On tärkeää säilyttää näköala omakohtaisiin tekoihin. Jos puhutaan toiminnasta yleensä saamatta esiin tekoja, suunnitelma uhkaa jäädä vain hyviksi toiveiksi. Ja kun osanottajat pohtivat ääneen, julkisesti, toisten kuullessa omia tekojaan, on se samalla jossain määrin lupausten esittämistä. Lupausten julkisesti esittäminen edistää niihin sitoutumista. Palaverin lopussa vetäjät varmistavat, että jokaisen teot ovat todella sellaisia, joiden uskotaan huojentavan huolia ja jotka asianosaiset aikovat tehdä.
3. Mistä olit huolissasi "silloin vuosi sitten" ja mikä sai huolesi vähenemään?
Kolmas kysymys kartoittaa tämänpäiväisiä koettuja huolia. "Vuosi sitten" viittaa haastatteluhetkeen. Nykytilanteessa vallitsevista huolista kysytään huojentuneen tilanteen näkökulmasta.
Tämä tarjoaa asianosaisille mahdollisuuksia ilmaista huoliaan ilman, että he samalla joutuisivat kantamaan suurta huolta siitä sosiaalisesta tilanteesta, jossa ne ilmaistaan. Ihmiset säätelevät sosiaalisia suhteitaan eivätkä tieten tahtoen tee hallaa omille pyrkimyksilleen. Huolista ja niiden huojentumisesta kysyminen on tilanteen minimiehtojen kartoitusta: minkä ainakin pitäisi tapahtua, mitä ainakin pitäisi tehdä. Vetäjät auttavat asianosaisia ilmaisemaan asioita, jotka aiheuttavat heille huolta sekä muodostamaan sellaista suunnitelmaa, joka huojentaa näitä huolia.
Voit muistella tilannetta myös vuoden/kahden vuoden jne. päästä siitä, kun asiat olivat hyvin.