Hassua oli muistaa tämäkin blogi, kun muualla nykyään puuhastelen. Vasiten voin kai tätäkin päivittää, kun ei kai tänne kukaan eksy, vai..

Muutoin hyvä elämä on läsnä, mutta työväsy iskee ajoittain päälle. Tutut keinot sen selättämiseen ovat tarpeen välillä eli rentoutukset ja meditaatio (mindfulness kogn. terapian keinoin). Lisäksi nykyisin saan nauttia toisesta terapiasta, joka liittyy koulutukseeni. Ensimmäisen vuodenhan kävin, kun olin sairauslomalla ja siitä on aikaa, öö, 3 vuotta. Pitkä aikahan siitä on, ainakin se tuntuu siltä, kun elämä on muuttunut sisäiseltä kokemukseltaan huimasti, ulkoisesti ei niinkään.

Sirkus Hopsulan aika oli jotenkin mukavaa, koska se oli virtuaalisosiaalista ja jakavaa, oli muitakin samassa tilanteessa. Ilman tätä en tiedä, mikä olisi ollut tarvittava tuki, kun sosiaalinenkaan ei jaksa aina olla irl.

Kuitenkin, parasta oli se, että toipui. Kovasti työtä tein kyllä sen eteen, jälkikäteen ajatellen, se oli melkoista aikataulutettua suorittamista sekin, mutta lopputuema oli hyvä. 20 vuotta vielä edessä työuraa, saa nähdä miten sen jaksaa. Työskentelen kyllä senkin eteen, eli hankin lisäkoulutusta, jonka turvin voin siirtyä tekemään yksityisesti töitä ja määrät oman tahdin. Siinä jää myös ylimääräinen hurjan vaativa sosiaalinen työyhteisökuvio pois ja siihen liittyvät kahinat. Niitä en jaksa enää yhtään, ihan tarpeeksi kokemusta sellaisesta.

Toiseksi parasta on tietenkin, että olen löytänyt uusia harrastuksia ja aukaisuut uusia ovia. Myös suhde lapsiin on kunnossa. Mieheen ei niinkään. Mutta siedetään toisiamme saman katon alla. Erota en halua, kun lapset ovat murrosiässä, liian kova taakka heille siihen myllerrykseen.

Lappi on tullut elämään ja rinkan kanssa kulkeminen. Koira on avannut uuden puolen koko perheessä. Uusi työpaikka tuntuu mukavalta. Osaan pitää puoleni ja otan haasteita vastaan oman mielenkiinnon mukaan. Ei se aina helppoa ole ja joutuu työstämään itseään jatkuvasti, mutta se kai on kehityksen edellytys.  ;o) (näkis vaan sen kehityksen..)

Elämä tuntuu mielekkäältä, vaikka luulenpa että lähivuosina ja tulevaisuudessa tulee tapahtumaan olosuhteissa muutoksia. Ja koskaanhan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessa, eli siihen aina sopeutuen niin hyvä tulee. kaikkeenhan ei pidä sopeutua, mutta se onkin jo toinen juttu.